Kevätsiivousta kun suoritin

Kuinka usein teillä siivotaan?

Meillä siivotaan kerran viikossa: pyyhitään pöydät&pölyt, imuroidaan, luututaan lattiat ja pestään vessat. Tällä perussiivouksella ei kummempia kevätsiivouksia kaivata.

Kesämmällä matot käydään pesemässä. Ikkunat pestään kerran vuodessa, jos jaksetaan. Parvekelasit voisi tänä vuonna ehkä myös pyyhkiä pölyistä.

Suurin haaste on saada 2v. pysymään pois siivouksen tieltä. Imuria hän pelkää hieman, joten tänään sillä välin hoidettiin nukkea ja otettiin hassuja kuvia.

Pölyjen pyyhintään, lattioiden pesuun ja wc:n lavuaarin puhdistukseen. Toivon tämän osallisuuden tartuttavan häneen tunnollisen siivoajan luonteen. Samalla kyllä pelkään, että hän passivoituu ottamalla mallia meistä vanhemmista, jotka vain katselevat imurointia ja väistelevät märkiä lattian kohtia. Vielä kuitenkin on toivoa...

Mamma maailmalla

Helmikuu meni tällä mammalla matkaillen.  Ensin olimme tyttöjen matkalla Teneriffalla viikon. Viikko kotona arkeen tottuen ja sitten jätin perheeni ja lähdin pelimatkalle yksin. Kummastakin matkasta kirjoitan piakkoin matkablogiimme www.pihitravels.com 

Teneriffalla kiipeilyä

Teneriffalla Sävel oppi paljon kun sai kiipeillä ilman paksua toppahaalaria. Hänestä tuli myös aikamoinen äidin tyttö, kun olimme kaksin reissussa (toki avustaja oli mukana). Niinpä pian koittava ensimmäinen pitkä ero stressasi ennakkoon sekä äitiä että isää. Pieni sairastui vielä kuumeeseen ennen lähtöäni. 

Kaihomielin lähdin Venetsiaan minilomalle ja pelaamaan. Lähtöä helpotti reipas tyttö, joka oli mielellään lähdössä jo aamuyöstä ämmilään (mun äitiä kutsutaan lappilaisittain ämmiksi) yökylään. Selitimme, että on yö ja äiti lähtee nyt matkalle ja Sävel suostui rauhassa jatkamaan unia isin vieressä. 

Venetsian kauneus

Nautin lomasta ja omasta ajasta täysin. En ole koskaan ollut niin erikoisessa paikassa. Ja matkaseura oli parhaita ystäviä. Koti-ikävästä kertoi kuitenkin yllätysmäärä tuliaisia. Sävelelle pelikortit, naamio, Minions-herkku ja oloasu. Miehelle lämmin huppari. 

Osa tuliaisista...

Kotona oli kaivattu vähemmän. Kuume oli parantunut ja isi oli selvinnyt erinomaisesti hoitovastuusta. Vähän oli iltaisin kuulemma kaivattu, mutta yöt olivat parantuneet lähtötilanteesta. Tyttö tulee vasta viiden maissa huoneeseemme nukkumaan ja iltaisin nukahtaminenkin käy vartissa. Kotiin tultua nukutin Sävelen sängyn vieressä, mutta muina iltoina hän on vaatinut, että iltasadun jälkeen "äiti menee tekee töitä".

Uhmaikä / tahtoikä oli ehtinyt kotiutua ennen äitiä. Reipas iso tyttöni saattaa hermostua hirveäksi huutajaksi yhtäkkiä, jos hän ei jossain onnistu tai asiat eivät mene hänen tahdon mukaan. Onneksi tämä mamma tuli kotiin rajoittamaan kaikkea kivaa 😁 Valitettavasti myös tunnistan tuossa karjujassa oman luonteeni ja toivon osaavani silti kasvattaa hänestä parempi hermoisen yksilön. 

Kuin kaksi marjaa?

Pakkasraja

Mikä on pakkasraja lapsen tai vauvan ulkona nukuttamiseen? Tämä on ollut päivän polttava - tai pikemminkin hyytävä - puheenaihe, kun talven pakkasennätys on paukkunut. Ensin ajattelin, että -15 astetta on raja. Tänään oli -19 kun päiväuniaika läheni. Kaverini, joka on Lapista, sanoi heillä rajan olevan -20 kymmenkuiselle vauvalle.

En osaa nukuttaa Tahmatassua päiväunille kuin vaunuihin. Sisällä hän ei osaa rauhoittua kuin sairaana tai tunnin vieressä istumisen seurauksena. Raahaankin vaunuja mukanani välillä outoihinkin paikkoihin, jotta saan tytön päiväunille. Potta ja rattaat kulkevat kyläillessä, jos päiväuni tai vessailu tuntuvat ajankohtaisilta eikä niihin muuten ole vieraspaikassa varauduttu.

Autoillessa täytyy lähteä ainakin 40 minuutin matkan päähän, että tyttö ehtii nukahtaa edes vartiksi. Olen lähinnä opettanut häntä, ettei autoon kannata nukahtaa. Tämä on seurausta siitä, että käymme salibandytreeneissämme iltaisin enkä ole koskaan halunnut, että tyttö nukahtaa enää niin myöhään. Muutoin illan nukkumaan meno venyy niin, että väsähdän itse ensin. Niinpä kätevän älypuhelimen avulla, hän saa aina treeneistä palatessa katsoa YLE Areenan lastenohjelmia. Ja nyt isompana hän ei osaa nukahtaa nopeasti autossa, vaikka olisikin ideaali päiväuniaika.

Nyt pakkasten alettua, tyttö on nukkunut todella hyvin päiväunensa lasitetulla parvekkeella. Esimmäisenä pakkaspäivänä (-6 astetta) hän nukkui ennätykset aikoihin eli 2,5 tuntia. (Vertailuna todettakoon, että hän saattaa hoidossa sisällä nukkua lyhyimmillääm 5-17 minuuttia). Tämä pitkästä aikaa saatu luksusaika vanhemmille päivällä kyllä kostautui. Illalla Tahmatassun unihiekat ja nukkumatti olivat autuaan karkuteillä. Äidin päivällä saatu luksus muuttui raastavaksi pimeässä huoneessa hääräämiseksi iltamyöhään. Kolmen illan taistelun jälkeen Luumimamma ja -pappa päättivät, että päiväunilta saa käydä tytön herättämässä reilun tunnin kuluttua. Toimii! Olemmme rikkoneet pyhän säännön: "Älä koskaan herätä nukkuvaa lasta / naista!"

Tänään venytimme pakkasrajan -20 asteeseen. Eikä kaduta. Lapsi sai raikasta ilmaa reilun tunnin ja nukkui hyin. Hänet oli topattu niin hyvin, että vain posket ja nenänpää olivat hieman viileät sisälle tullessa. Niihinkin oli laitettu Bepanthenia, jonka uskon olevan vedetöntä rasvaa. Ainakaan se ei päästänyt pakkasta puraisemaan.

Herätykseksi aloimme roudata pakasteita ja petivaatteita parvekkeelle. Luumipappa kun huomasi, että nyt on täydellinen sää pakastimen sulatukseen ja petivaatteiden perusteelliseen tuuletukseen.

Tyttö tykkää pakkasesta selvästi, koska olisi halunnut mennä pakastimeen sulatuksen jälkeen ;)

Perustarpeet

Ennenkuin vauva tuli taloon, tiesin että hoidossa pääsee pitkälle kun huolehtii nälän, likaisen vaipan ja unen. En tiennyt kuinka kinkkisiä ja stressaavia nämä perusasiat osaavat olla. Eikä siinä että jonkin näistä oppii "hallitsemaan" vaan ne muuttavat ongelminaan muotoaan jatkuvasti vauvan/lapsen kasvaessa supernopeudella. 

Näiden arkivihollisten eli haasteiden kanssa taistellessa syntyi tämä blogikin. Mutta yhdestäkään en ole ehtinyt kirjoittaa niiden muuttaessa vastustaan jatkuvasti. Silti jokaisesta haasteesta on selvitty nextille levelille. Vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen julistinkin hänen elämänsä olevan minulle kuin koko ajan haastavammaksi käyvä tasohyppelypeli. Vielä en ole menettänyt elämääni. 

En ole puhunut niin paljon paskaa kuin viimeiset lähes kaksi vuotta.  Ensin kakkaa tuli koko ajan. Sitten jännitettiin kerran viikossa tapahtuvaa räjähdystä. Pikkuhiljaa tutustuttiin pottaan. Sitten stressattiin milloin osutaan vai joudutaanko pyllypyykille. Nyt elämä alkaa jo vähän hymyillä, kun joka päivä saadaan ihastella luomusta potassa yhdessä. Mutta kuinka saada tytär itse ilmoittamaan tarpeensa eikä vain ohjattuna ohjaudu sinne? Vastaus: ajan kanssa. 

Syöminen: imetys onnistui kätilön mukaan heti luonnostaan. Ei auttanut kuin luottaa sanaan, vaikka tuntui ettei näistä nysistä voinut irrota kuin nännit. Kun hommasta alkoi todella nauttia, piti tissittelyä vähentää ja tarjota soseita. Sotkustressi! Eihän ruoka edes pysynyt suussa. Pikkuhiljaa lähes kaikki on maistunut. Ja jos ei ole, seuraavalla ruokahetkellä sitten. Neuvolan tädin mukaan lapseni ei kuole, jos hän jonkun ruokailun kieltäytyykin syömästä. Näin ollen ruokia ei ole vaihdettu parempiin vaan lykätty seuraaviin hetkiin. Tyttö syö hyvin, mutta pelkään koko ajan uhmaiän iskevän ruokailuihin. Itsenäisesti syömään opettelu on myös perheen esimerkeillä hankalaa, kun isääkin ruokitaan. Pikkuhiljaa se siitä ja kun tämä mamma ei pelkäisi sotkuja liikaa vaan luottaisi myös lapsensa kykyyn syödä - siististi

Uni. Onhan sitä riittänyt. Aluksi käärön sai tuosta vaan nukkumaan tissillä. Sitten tuli unirytmin ja muiden nukahtamistapojen opettelu. Vaunuissa hän nukkuu edelleen päiväunet, koska niiden heijaaminen on meille ollut helpoin tapa nukuttaa hänet. Sängystä sisällä hän hätkähtää hereille kepin kolinasta tai tuolin renkaiden narinasta. Iltaisin uni on niin sikeää, ettei nykyään kolina tai narina haittaa. Iltaisin unen saanti on se tämän hetken haaste. Puheripuli juuri puhumaan oppivalle iskee kun pitäisi rauhoittua. Sanaisen arkun hiljentämistä tänäkin iltana harjoiteltiin. Positiivista on, että nukahdettuaan hän herää vasta aamulla seitsemän jälkeen taas meitä höpöttämään hereille huutelemalla omasta sängystään. 

Taikatalviaika

Kellojen siirto kesäajasta talviaikaan on pienten lasten vanhempien painajainen. Kuka olisi tarpeeksi rohkea ja sellaisen vallan kahvassa, että tämä painajainen loppuisi tämän syksyn jetlagiin? 

Luumimamma ja -pappa pääsivät tällä erää helpolla. Enkä muista edellistenkään aiheuttaneen meillä väsymystä. Tämä kannanotto on tuhansien muiden perheiden puolesta. 

Luumiperheen vinkki, joka ei varmsti toimi  kaikille: siirtäkää jo edellisenä iltana kellot tulevaan aikaan. Tahmatassu laitettiin normaalisti vanhaa aikaa noudattaen petiin. Mutta me vanhemmat orientoiduimme uuteen aikaan. Kun yöllä heräili, tiesi heti mitä kello on heräämättä kunnolla toimittamaan vaikeita päässälaskuja. Vältyimme aivojen aktivoinnilta ja pähkäilyiltä mitä kello on ja monelta pitäisi herätä tai paljon on jo saanut nukkua. Näin me nukuimme rauhaisammin ja Tahmatassu aisti yönrauhan. Hän nukkui jopa tunnin pidempään kuin normaalisti ja me hyppäsimme suoraan oikeaan rytmiin. Nahkavekkari siirtyi yhtä automaattisesti kuin kännykät. 

Itse yleensä stressaan ceparisti kellojen siirtoa ja ala-asteella menetin aina yöuneni stressin vuoksi. Nyt yö meni osaltani rauhaisasti. 

Olen myös huomannut, että lapsi selvästi aistii yön tunnelmat, vaikka nukkuukin seinän takana omassa huoneessa ja sängyssä. Jos herään aamuyöstä miettimään, että koskakohan Tahmatassu herää, hän herää jo vain tästä ajatuksesta ja on valmis siirrettäväksi viereemme.

Aiemmin heräilyä oli niin paljon, että siirryin Tahmatassun lattialle patjalle nukkumaan. Tästä tottumuksesta herään siis edelleen välillä miettimään. Nyt Tahmatassun heräily on siirtynyt hyvin pitkälti aamun tunteihin, että teimme säännön, että viiden jälkeen hän saa tulla väliimme nukkumaan. Tosin nykyään Luumipappa aina heltyy, vaikkei kello viiteen entäisikään. On niin mukava herätä pienen iloiseen höpötykseen yhdessä vierekkäin. Lähes harmillisia on ne aamut, kun Tahmatassu nukkuu lähes kahdeksaan omassa sängyssä ja arkena Luumipapan on jo täynyt nousta ylös. 

Syksyn Sävel vol. 2

Tässä tuorein hitti. Neiti kikatti ja "(l)isää (l)ehtiä!" käsky kuului. 

Pinkit Peltorit päiväunilla

Taloyhtiössämme tehdään jotain pientä remonttia julkisivun saumoihin. Työstä lähtee sitäkin hurjempi ääni. Nukutan Sävelen aina parvekkeella päiväunille, mutta nyt se ei onnistunut edes sisällä, kun joka puolella jytisi.

Seuraavana päivänä ratkaisu tuli, kun Sävel löysi omat kuulosuojaimet ja alkoi leikkiä niillä. Hänestä oli hurjan hauskaa tallustella kuulokkeet päässä. Niinpä päikkäriaikaan laitoin samat suojat hänen päähän ja tytön parvekkeelle vaunuihin. Hän nukahti nopeasti, vaikka aluksi hieman ihmetteli hiljaisuutta. Hän ei myöskään havahtunut kolinaan, joka minusta lähtee, kun poistun parvekkeelta.  Usein hän herää hieman siihen ja minun on kolistava takaisin laulamaan. Tai kolistelen joskus testiksi ennen poistumistani. 

Tyttö nukkui metelistä huolimatta pisimmät päiväunet pitkään aikaan - puolitoista tuntia. 

Pitäisikö alkaa käyttämään vakituisesti?

Tässä kuvamateriaalia festareilta, joita varten kuulosuojaimet eli Peltorit alun perin hankittiin. 

Toivottavasti postaus auttaa muita vanhempia, jotka tuskailevat lapsen nukkumista yllättävän rempan keskellä.....