Helmikuu meni tällä mammalla matkaillen. Ensin olimme tyttöjen matkalla Teneriffalla viikon. Viikko kotona arkeen tottuen ja sitten jätin perheeni ja lähdin pelimatkalle yksin. Kummastakin matkasta kirjoitan piakkoin matkablogiimme www.pihitravels.com
Teneriffalla Sävel oppi paljon kun sai kiipeillä ilman paksua toppahaalaria. Hänestä tuli myös aikamoinen äidin tyttö, kun olimme kaksin reissussa (toki avustaja oli mukana). Niinpä pian koittava ensimmäinen pitkä ero stressasi ennakkoon sekä äitiä että isää. Pieni sairastui vielä kuumeeseen ennen lähtöäni.
Kaihomielin lähdin Venetsiaan minilomalle ja pelaamaan. Lähtöä helpotti reipas tyttö, joka oli mielellään lähdössä jo aamuyöstä ämmilään (mun äitiä kutsutaan lappilaisittain ämmiksi) yökylään. Selitimme, että on yö ja äiti lähtee nyt matkalle ja Sävel suostui rauhassa jatkamaan unia isin vieressä.
Nautin lomasta ja omasta ajasta täysin. En ole koskaan ollut niin erikoisessa paikassa. Ja matkaseura oli parhaita ystäviä. Koti-ikävästä kertoi kuitenkin yllätysmäärä tuliaisia. Sävelelle pelikortit, naamio, Minions-herkku ja oloasu. Miehelle lämmin huppari.
Kotona oli kaivattu vähemmän. Kuume oli parantunut ja isi oli selvinnyt erinomaisesti hoitovastuusta. Vähän oli iltaisin kuulemma kaivattu, mutta yöt olivat parantuneet lähtötilanteesta. Tyttö tulee vasta viiden maissa huoneeseemme nukkumaan ja iltaisin nukahtaminenkin käy vartissa. Kotiin tultua nukutin Sävelen sängyn vieressä, mutta muina iltoina hän on vaatinut, että iltasadun jälkeen "äiti menee tekee töitä".
Uhmaikä / tahtoikä oli ehtinyt kotiutua ennen äitiä. Reipas iso tyttöni saattaa hermostua hirveäksi huutajaksi yhtäkkiä, jos hän ei jossain onnistu tai asiat eivät mene hänen tahdon mukaan. Onneksi tämä mamma tuli kotiin rajoittamaan kaikkea kivaa 😁 Valitettavasti myös tunnistan tuossa karjujassa oman luonteeni ja toivon osaavani silti kasvattaa hänestä parempi hermoisen yksilön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti