Meillä puhutaan kuolemasta varmasti enemmän kuin keskivertoisessa kolmikymppisten perheessä. Kavereita menehtyy aina liian yllättäin. Viimeiseksi oli ystävämme Vesan muistotilaisuus alku kesästä. Hänestä voitte lukea enemmän täältä HS:n Muistoista. Yritimme selittää myös tyttärellemme, kun lähdimme muistotilaisuuteen, ettei hänenkään tuntemaa Vesaa enää ole. Ei kaksi vuotias sitä vielä ymmärrä, mutta aisti kyllä tunnelman.
Emme elä kuoleman pelossa, enkä kirjoita tätä saadaksemme sääliä. Tosi asia on vain, että on ihme, jos Sampo ei tästä perheestä poistu ensimmäisenä. Elämme keskellä mustaa huumoria, jossa on paljon karua totuutta. Missä vaiheessa alan syyllistää, että jos Tahmatassu ei nyt tee sovitoa isän kanssa, se saattaa kaduttaa, kun on liian myyöhäistä. Toivottavasti en koskaan. Silti vahva hetkessä eläminen isän seurassa pitänee jotenkin tuoda jossain vaiheessa esiin.
Itse olen selvinnyt niin täpärästi auto-onettomuudesta pelkin narmuin, että tunnen olevani kuolematon. Usein yritän kysellä Sampolta, että millaiset hautajaiset hän haluaa. Vaikeaa saada vastaus. Pelottaa, että sen suuren surun keskellä pitäisi pystyä tekemään valintoja toisen puolesta. Ehkä saan vastaukset, jos nyt esitän omat toiveeni:
-Tuhkaus
-Tavalliset hautajaiset, jossa esitetään "Sinuun minä jään" -kappale
-Tuhkat sellaiseen paikkaan, missä voi käydä muistelemassa, mutta hautaa ei ole pakko kenenkään hoitaa
-Lähelle Sampoa
Sitten kun kuivuneet on juhlaseppeleet.
Pöydät on siivottu ja vieraat menneet.
Koetan kiiruhtaa.
Pilvien patsaat jälleen muuttaa muotoaan.
On vielä hoitamatta monta asiaa,
mutta miksi en voi muistaa ainoatakaan.
Sä teitkin maailmasta kauniimman elää.
Nään taivaalla, kun putoo tähti pimeään.
Jos mekin kerran täältä samoin kadotaan,
kuin tähdenlennot avaruuteen.
Sinua en aio unohtaa.
Sinuun minä jään.
Sinuun minä jään.
Toivon siis kliseisesti, että jään edes mieheni ja lapseni elämään, vaikka poistuisinkin toiselle puolen. Toivon, että heihin jää vahva periksiantamattomuuteni ja usko parempaan huomiseen.
En halua kuolla. Tämä ei ole mikään masentuneen tai itsemurhaa hautovan viimeinen viesti! On ollut aikoja, jolloin huomasin olevani alla päin, koska en välittänyt turvavöistä autossa (ei liity auto-onettomuuteen - se tuli myöhemmin). Haluan olla perheeni kanssa tässä ja nyt. Pelata iltaisin lautapelejä ja nauraa hassutuksille. Kokea seikkailuita ja käydä keikoilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti