torstai 30. elokuuta 2018

Opetellaan kävelemään

Tuntuu kuin Tahmatassu opettelisi uudelleen kävelemään. Hän oppi normaalisti kävelemään 1 v 4 kk ikäisenä. Häntä ei opetettu, talutettu tai muuten tuettu. Meillä ei ollut kiire saada kaikkialle ehtivää taaperoa. Luonto kutsui ja vauva vaihtui menijäksi itsestään. 





Oli vaikea vaihe, kun vaunut eivät jaksaneet kiinnostaa ja tahti taaperon kanssa oli matelua.    Helpottaakseni elämää tarjosin sylikyytiä. Oli vaikeuksia, kun sylistä pääsi karkuun. Otettiin turvavyö käyttöön. 

Sain myydä vaunut, kun ei niissä nukuttu enää päiväunia. Pääsimme helposti huristellen mihin vaan. 





Sitten päästiinkin tämän päivän isoon ongelmaan: neljävuotiaani ei liiku ulkona millään kelillä mihinkään. Kotiovelta pitää päästä viereiseen puistoon kyydissä. Mikään ei motivoinut itsenäiseen menoon. Menopeliksi oli vaihtoehtoja: polkupyörä, potkupyörä ja potkulauta. Mikään ei mennyt yhtä kovaa kuin äidin kyydissä oli totuttu. Välillä puistolle saatettiin potkutella tai pyöräillä, mutta kotiin piti jonkun vastoinkäymisen varjolla päästä kuljetettuna. Talvella kaikkialle piti mennä pulkan kyydissä vedettynä. 





Nyt hänelle voi kuitenkin jutella ja ilmaisin suoraan huoleni, että hänen jalkansa heikkenevät. Se oli vielä liioittelua, koska voimaa löytyy ja puistossa hän jaksaa juoksennella vaikka tunnin. Mutta tällä menolla varmasti pian todellisuutta. 
 





Olemme puhuneet paljon, kuinka melkein mitä vaan taitoa voi harjoitella ja oppia. Keväällä käytössämme oli taitotaulu, jonka avulla opeteltiin nukahtamista. Siitä sai lopulta palkinnon. Nyt hän kysyi, mistä voisi saada palkinnon. Päätimme, että kävelystä päiväkotiin ja takaisin. Lipesimme ostamaan palkinnon (tarrakirja) etukäteen ja ajattelin olevani taas paska mutsi. Yllätyksekseni taidon harjoittelu jatkui. Keskustelun ja ”tarrakirjan roskiin menemisellä” -uhkailulla kävely on jatkunut. 

Tahmatassu on fiksu.  Usein aamuisin hän valitsee pyörän kulkupeliksi, koska sitä tämä mamma työntää isossa ylämäessä. Nyt se saa kelvata, koska ainakin samassa tulee treenattua polkemisen motoriikkaa. 





Toivoa on, että lapsemme oppii liikkumisen riemun, vaikka vanhempansa ovatkin laiskoja 😁


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti