Muistoja leirinuotiolta

Rakastin pienenä leirejä. Halusin kesäisin kaikille mahdollisille partioleireistä kuntoutusleireille. Leireillä oli paljon mukavaa (aikataulutettua) puuhaa. Ennen kaikkea oli kuitenkin ihmiset ja leirihenki. Tuli uusia ystäviä, joiden kanssa vietetty aika oli ollut rentoa ja mutkatonta. 

Kitkerän suloista. Leirien jälkeen olo oli kovin kaihoisa. Joskus jopu lohduttoman tyhjä. Hauskuus oli ohi eikä tietoakaan siitä, näkeekö ihania ihmisiä milloin tai milloinkaan uudestan. 

Kun äiti haki minut pois Jyväskylän lähellä pidetyltä ratsastusleiriltä saatoin itkeä koko matkan kotiin satoja kilometrejä. Samalla oli jotenkin huono omatunto, että en iloinnut kotiin paluusta. Omaa tytärtä aion osata lohduttaa, jos hän joskus tuntee samanlaista kaihoa, että hänellä on oikeus olla kaihomielellä. Aion iloita, että hän on tutustunut mieleisiinsä ihmisiin ja on saanut pitää hauskaa. En ole mustasukkainen, jos hän kiintyy tapaamiinsa ihmisiin, vaan lohdutan, että hän varmasti on heihin vielä yhteydessä ja törmää jopa yllättävällä hetkellä uudelleen. Tämän osaan kertoa kokemuksesta, mutta toivottavasti niin, ettei kokemuksen rintaääni röyhentele. 

Vieläkin kaipaan partioleireillä tutuksi tullutta tyttöä. Vuosia hänen ystävällisyytensä kantoi, kun olen tuntenut alakuloa tai yksinäisyyttä. Hän oli vanhempi emmekä muuten juuri olleet yhteyksissä. Vuosia myöhemmin, kun yhteiset leirit olivat ohi, näin hänet kylän raitilla ja vaidoimme pari sanaa. Leijuin sen kohtaamisen voimalla koko kesän. Nyt jos tapaisin hänet, hymyilisin yhtä onnellisena kuin aina aiemmin tavatessa. 

Tällä viikolla kotonamme oli saavutettavissa samantapainen leiritunnelma. Tai ainakin kotiimme leiriytyi päiviksi ennestään tuntemattomia ihmisiä, joita kai kuvahsryhmäksi kutsutaan. Tästä myöhemmin, mutta nyt tunnelmasta. Ohjelman luonteesta johtuen tunnelma oli koko ajan avoin. Tutustuimme mukaviin ihmisiin ja puuhailimme mahtavassa säässä. Saimme myös leiribileet ja parhaimmat ystävät kylään. Sitten kaikki häipyivät ja kaihoisa mieli hiipi. Mikä kaikki olikaan ollut totta ja mikä kuului vain käsikirjoitukseen?

Vierailleet ystävät ovat aina onneksi totta. 

En tiedä lukeeko blogia kukaan, mutta jos samaistut kaihomieleen tai leirifiiliksiin, uskallatko kommentoida?

Pieni on ihminen maailmassa. 

Ja sen nimi on

Laura Jenna Ellinoora Aleksandra Camilla. Ei. Vaan: Pihla. 

Luumipappa piteli vauvaa ristiäisissä. Pihla-kaveri on vielä "vauva" meidän ison neidin sanavarastossa. 

Ja hieman myöhemmin iso neiti oli matkalla Pihlan ensimmäisille nimppareille. Kortissa pihlajankukkia ja säe Leevi and  the Leavingsin Pihlajankukka-biisistä mukailtuna. 

Havainto: Pihlan ja Kielon nimipäivä on näiden alkukesän kukkasten vihannoivimpaan aikaan. 

Ken aasilla ratsastaa?

Ei vaan Sävel. Avoimen päiväkodin ja asukaspuiston kevään karkeloihin kuului kotieläintilan vierailu Vihertien asukaspuistoon. 

Sävel sai ihmetellä eläimiä. Ja istua aasin selässä. 

Nyt kesäreissuilla on ihmetelty kummin kissaa, ukon kissoja ja koiraa sekä ämmin naapurin Ylämaan karjaa. Eläimet ja Sävel ovat hauskaa seurattavaa, kun ne ihastuttavat, kauhistuttavat ja laittavat isottelemaan. 

Kuulunee ikään vai pitäisikö meidän ottaa joku lemmikki kotiin?

Luumitalon arkea osa 1. Aamut

Tällainen oli meidän tiistaiaamu pari kuukautta sitten:

5.00 Tahmatassu itkee omassa huoneessa sängyssään. Luumimamma siirtyy hänen huoneen lattialle nukkumaan patjalle, jotta Tahmatassu jatkaisi mahdollisimman pitkään uniaan.

7.00 Luumipapan aamuavustaja tulee töihin ja Luumipappa nousee ylös.

8.00 Luumimamman avustaja tulee töihin.

8.15 Tahmatassa herää ja höpötyksellä herättää äidin. Riisutaan yöpuku ja mamma kutsuu avustajan nostamaan Tahmatassun sängystä suoraan vessaan potalle. Pottaillaan ja luetaan kirjaa. Tahmatassu nousee ylös pissittyään ja avustaja rientää nostamaan hänet lavuaariin istumaan. Pesen korvantaustat, silmät, kädet ja hampaat. Aamun puhtoinen Sävel on valmis pukeutumaan. Avustaja kantaa hänet hoitpöydälle ja äiti könkkää perässä. Kuivaan ja puen pienelle vaipan ja vaatteet. Iso hali ja samalla turvallinen laskeutuminen lattialle.

Kello onkin jo yhdeksän ja on aamupuuron aika. Sävel konttaa jo keittiöön määrätietoisesti etsimään lusikkaa. Äiti laittaa hoitopöydän tavarat paikalleen ja tulee perässä. Jäääkaapissa on valmiiksi keitetty puuro. Annostelen lautaselle sopivasti ja avustaja nostaa Sävelen syöttötuoliin. 40 sekuntia mikrossa on nälkäiselle Tahmatassulle ikuisuus.

9.30 Tahmatassun aamutoimet hoidettu ja äiti pääsee hammaspesulle ja pukeutumaan. Isi on päässyt tuoliin ja Sävel on hänen kimpussa.

9.45. Isi lähtee töihin. Sävel ja äiti valmistautuvat Avoimeen päiväkotiin lähtöön. Avustaja pukee ulkovaatteet Sävelelle ja äiti taiteilee omien ulkovaatteiden kanssa.

10.15 Avoimen päiväkodin lauluhetki alkaa. Sävel tutkii leluja ja tutustuu ikäisiinsä laulajiin. Sävel haluaa keinua ja avustaja auttaa hänet keinuun toisen tytön kanssa.

11.00 Siirrymme kotiin lounaalle. Lounaaksi pakkasesta itsetehtyjä lihapullia ja jääkaapista perunaa ja porkkanaa. Lisukkeena on miniluumutomaatteja. Syönnin loppumetreillä alkaa ähinä ja avustaja rientää siirtämään Sävelen potalle.

Rutiinien ylläpito on tärkeää. Aamumme jatkuvat hyvin samanmuotoisina. Tosin nyt Sävel nousee jo seitsemältä. Nykyään hän osaa napakasti kävellä keittiöön. Pottailukaan ei tapahdu heti ruokailun jälkeen vaan siihen pitää ottaa oma leikkituokio virikkeeksi.

Kirja-arvostelu: Isipappablues

Luin taannoin Hippo Taatilan romaanin Isipappablues. Kerronta oli kevyttä ja nopea lukuista. Ajatukset, jotka heräsivät tekstistä, ottivat aikansa sulaa. Täten haluan avautua niistä myös täällä. 

Kevättalvella tätä lueskelin, kun aurinko tuntui kaukaiselta. Talven masennut meinasi ottaa otetta. Taatila kuvaa hyvin vauvaperheen arkea. Meillä vauvavaihe oli paljon helpompi kuin kirjan pariskunnalla. Isä tuli mielellään töistä kotiin ja illat olivat leppoisia. Tämä toinen vuosi on tuntunut vähän masentavalta välillä, kun enää vierailijoita ei ole niin paljon. Samastuin pitkälti päähenkilöisän fiiliksiin talvella, kun hän jäi vauvan kanssa hoitovapaalle. 

Päähenkilö isä oli kummastus muskarissa hoitovapaalla olevien äitien keskellä. Olen toki äiti, mutta monesti ehkä hieman kummajainen pyörätuolin ja avustajan kanssa. Vieressämme on kaupungin avoin päiväkoti, jossa pyrimme käymään viikottain ainakin musiikkituokiossa Sävelen kanssa. Itselle se tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja tyttö tapaa muita ikätovereita. Yhdestäkään äidistä sen sijaan en ole saanut oikein ystävää tai ulkoiluseuraa. Tätä ihmettelin, kunnes kaverini (joka tuurasi avustajaa musiikkihetkenä) huomautti, kuinka huuteluni "Hyvä sävel!" kipaleiden jälkeen, saattaa kuulostaa keharilta, jos ei tiedä tytön nimeä. 

Olen pääsyt pari viime kuukautta säännöllisesti omaan touhuuni vähintään kerran viikossa ja Sampo on ollut täysin Sävelestä vastuussa. Se palautti valon mieleeni. Oli mukava tulla kotiin ja viettää aikaa perheen kanssa leikkien. Luonnonvalon lisääntyminen ja lämpimät ulkoiluretket ovat omana valonaan. 

Olen saanut koko raskauden ja äitiyden ajan jatkaa harrastusten parissa. Se on pitänyt minut järjissä ja kiinni ystävissä. Avoin päiväkoti arjen piristeenä on toiminut. En välitä, jos joku pitää minua tai poppootamme outona. Tärkeää arjessa on, että vanhemmat jakavat vastuuta lapsen hoidossa erillään ja yhdessä puuhastellen. Nämä ovat Luumimamman vinkit, mutta löytyvät myös kirjan rivien välistä vähintään.

Sairaskertomuksia

Lapsiperheissä sairastetaan paljon. Tänä keväänä tämä totuus tuli Luumitaloon. Viime vuonna vielä ajattelimme, että jos Sävel ei mene päivähoitoon, vältymme edes joltain taudeilta. Nyt emme ole enää niin varmoja tämän teorian pitävyydestä.

Maagisen vuoden ylitykseen jälkeen tuli räkätauti ja sitä seurannut pitkä yskä. Kun yskä alkoi vihdoin laantua tuli kuume ja uusi yskä/räkätauti. Tämän taudin Sampo kehitti itselleen keuhkokuumeeksi. Tällöin olisin halunnut blogittaa, että kuinkas nyt käykään. En ehtinyt/jaksanut arjen pyöritykseltä ja itsekin taisin olla hieman flunssainen. Spekulaatiot ja kauhuskenaariot mielessäni alkoivat. Olen puolet vuorokaudesta riippuvainen Samposta ja hänen avustajista, kun en saa nosteltua Säveltä. Keuhkokuume tarkoittaa yleensä pitkää sairaalareissua. Tämä onneksi saatiin taltutettua kotona vahvoilla antibiooteilla. Jos Sampo olisi lähtenyt sairaalaan, minne olisimme menneet? Mielessä kävi jo turvatalo, koska isovanhemmat olivat reissuilla ja omat avustajatunnit eivät riitä 24h.

Kaikki selvisivät hengissä ja pääsimme Viroon viikonloppureissulle. Laivamatkalla Sävel pääsi ekaa kertaa pallomereen ja onki itselleen ilmeisesti vatsataudin. Maanantai-iltana pieni tahmatassuni oksensi ensimmäistä kertaa elämässään. Loppuviikosta jo tuulettelin, ettei tauti tarttunut meihin vanhempiin. Pitkäperjantaina kärvistysnäytelmä alkoi. Olin sopinut lähteväni Ämmilään pääsiäisenä Sävelen kanssa. Jouduin soittamaan lauantaiaamuna, että jos meitä tultaisiin hakemaan mahollisimman pian, koska en päässyt sängystä ylös. Lähdimme evakkoon, mutta Sampo alkoi voimaan pahoin vielä samana iltana. Hän ei kuitenkaan (jokseenkin onneksi) pystynyt oksentamaan. Tämä oli hänen hengitykselleen paras. Ruokahaluton perhe tokeni muutaman päivän paaston jälkeen.

Viikko ehdittiin olla täysin terveenä, kun Sävelellä on taas nuha ja hieman kuumetta. Tällaista tämä lapsiperheen elämä siis tauteineen on. No jos kevät kohta koittaisi ja aurinko paahtaisi pöpöt pois... :)

Sävelen sielunsisko

Luumiperhe pääsi nuuskuttelemaan vastasyntynyttä.

Sävelen kummitäti ja -setä saivat esikoisensa maanantaina. Olemme lähes yhtä onnellisia kuin tuoreet vanhemmat tuosta nyytistä. Meidän vikahan tuo pieni kuulemma oli, kun tartutimme kummipyynnöllä vauvakuumeen.

Nyt lähes tasan vuosi Sävelen ristiäisistä syntyi meidän "Sirpa-Leenaksi" nimittämä pikkuinen.

Luumimammalle iski melkein jo vauvakuume vuorostaan. Onneksi mukana oli oma uhmakas tahmatassuinen taapero. Tämä muistutti, kuinka nopeasti nyyteistä kasvaa pieniä riiviöitä :) - rakkaita riiviöitä. Sävel saa tästä kummien tytöstä varmasti ihanan leikkitoverin ja sielun siskon jo reilun vuoden kuluessa. Luumimamma ja -pappa voivat rauhassa keskittyä vain tahmatassun kasvattamiseen...