Sivussa isä

Hs:n kolumnissa käsiteltiin, kuinka Suomesa isät edelleen jäävät sivullisen rooliin, vaikka yhteiskunnassamme heitä kovasti yritetään osallistaa. 

"Kuinka sitten vähentää isien sivullisuuden tunnetta? Se ei ole vaikeaa, mutta vaatii hieman normeista poikkeamista. Isien täytyy vain avata suunsa tunteistaan – ja kaikkien muiden kuunnella."

Olen yrityänyt kysyä ja kuunnella Luumipapalta, kuinka hän voisi osallistua enemmän. Ehkä hän ei osaa puhua. 

Odotin kesää, että hän tarkenisi tulla sisältä leikkipuistoon mukananme. Ei auta. Aina on vaan liian kylmä tms. Hän on veräytynyt potetoonsa ja minä alan olla kohta sotajalalla. 

Puistohengailu 365 päivää vuodessa alkaa riittää. Keväällä oli tuttu naapuri sentään täysijärkisenä seurana. Nyt he muuttivat ja epätoivoinen yritys löytää samassa rytmissä eläviä tuttuja alkanut. En vain jaksaisi rakentaa uutta ystävyyttä. Missä ovt ne ystävät ennen raskautumistani? Liian kaukana meidän pihasta. 

Meidän perheessä isin eristäytyminen on omaa luokkaansa. Rajoitteet minulla ja Sävelelläkin on touhuissa, mutta isän mukaan keksiminen vaatii jo mielikuvitusta enemmän kuin kolmivuotiaalla on - ja se on paljon. 

Asiaa ei helpota vahva tahtoinen ja tv:stä riippuvainen Tahmatassu. Isä kelpaa vain kaukosäätimen kanss, mutta aamu- ja iltasuukkouhin isi on liian limainen. Millloin prinsessamme on aika rakastua isäänsä?

No on niitä onnen hetkiäkin. Nyt vain ahdisti. Parhautta on pelata, leikkiä ja leipoa yhdessä. Ja saa kerran viikossa katsoa elokuvaakin porukalla. 

Ideoita otetaan silti kunnioituksella vastaan!