Sivussa isä

Hs:n kolumnissa käsiteltiin, kuinka Suomesa isät edelleen jäävät sivullisen rooliin, vaikka yhteiskunnassamme heitä kovasti yritetään osallistaa. 

"Kuinka sitten vähentää isien sivullisuuden tunnetta? Se ei ole vaikeaa, mutta vaatii hieman normeista poikkeamista. Isien täytyy vain avata suunsa tunteistaan – ja kaikkien muiden kuunnella."

Olen yrityänyt kysyä ja kuunnella Luumipapalta, kuinka hän voisi osallistua enemmän. Ehkä hän ei osaa puhua. 

Odotin kesää, että hän tarkenisi tulla sisältä leikkipuistoon mukananme. Ei auta. Aina on vaan liian kylmä tms. Hän on veräytynyt potetoonsa ja minä alan olla kohta sotajalalla. 

Puistohengailu 365 päivää vuodessa alkaa riittää. Keväällä oli tuttu naapuri sentään täysijärkisenä seurana. Nyt he muuttivat ja epätoivoinen yritys löytää samassa rytmissä eläviä tuttuja alkanut. En vain jaksaisi rakentaa uutta ystävyyttä. Missä ovt ne ystävät ennen raskautumistani? Liian kaukana meidän pihasta. 

Meidän perheessä isin eristäytyminen on omaa luokkaansa. Rajoitteet minulla ja Sävelelläkin on touhuissa, mutta isän mukaan keksiminen vaatii jo mielikuvitusta enemmän kuin kolmivuotiaalla on - ja se on paljon. 

Asiaa ei helpota vahva tahtoinen ja tv:stä riippuvainen Tahmatassu. Isä kelpaa vain kaukosäätimen kanss, mutta aamu- ja iltasuukkouhin isi on liian limainen. Millloin prinsessamme on aika rakastua isäänsä?

No on niitä onnen hetkiäkin. Nyt vain ahdisti. Parhautta on pelata, leikkiä ja leipoa yhdessä. Ja saa kerran viikossa katsoa elokuvaakin porukalla. 

Ideoita otetaan silti kunnioituksella vastaan! 

3D microblading

Keväällä alkoi nyppiä. Kulmakarvat ja niiden värjäys. Thaimaassa näin esitteitä tästä uudesta kulmakarvojen 3D "tatuoinnista". Luin aiheesta lisää, mutta päätin jättää veistelyn Suomeen, koska mahdollinen ja eka kertalaiselle välttämätön korjailukerta tulisi yhtä kalliiksi kuin koko setti. Tässä lomalle kestovärjätyt kulmat rypyssä mietiskelyä. 

Suomessa jo melkein unohdin kunnes tuli taas värjäysaika. Löysin Urban Womanin kevättarjouksen 240e ensimmäinen ja korjailukerta yhteensä. Tämä ei ole markkinointiyhteistyössä tehty juttu.  Kaikki blogini kirjoitukset ovat lahjomattomia. 

Ssin kulmat ja opin:

*3D microblading ei ole tatuointi vaan se tulee raapien ihon pintakerrokseen. Siitä ei synny arpikudosta ja se kuluu 8-18 kuukauden kuluessa. *Kestopigmentoinnissa tekniikka eroaa jotenkin ja se kestänee vuoden tai jopa pari pidempään. 

*Todellista tatuointia kulmiin ei suositella.

Tällaiset ne olivat ekalla kerralla. 

Ennen kuin homma alkoi:

 Raapimisen jälkeen:

Tekeminen tuntui kuin joku raapisi tai nyppisi kulmakarvojasi tukoittain irti. Jokaisella vedollla kun hengitti sisään, ei voinut enää puhua edes kivusta. Ehkä hieman ärsyttävää vaan. 

Sama jatkui toisella kerralla. Jonka jälkeen näytin taas tältä:

Kuukautta myöhemmin olen ihan tyytyväinen tulokseen. Olo on aamuisin sopivasti laitettu. Tietenkin jos aikaa olisi tuijottaa peiliin näkisin ne pienet kohdat, jotka voisi jo heti korjata. Huomaako ne näistä?

Yön pimeinä tunteina mietin, vaihdanko ensi kerralla suoraan kestopigmentointiin vai palaanko vain kestovärjäykseen? Ärsyttävin osuus kulmien hoidossa on edelleen säännöllisesti oman työn alla: Vieläkin pitää nyppiä. 

Itse nypitty ja samalla vaivalla värjätty on halvin. 3D microblading on kyllä vahvempi ja tyylikkäämpi. Taisin jäädä koukkuun.