Luumitalon arkea osa 1. Aamut

Tällainen oli meidän tiistaiaamu pari kuukautta sitten:

5.00 Tahmatassu itkee omassa huoneessa sängyssään. Luumimamma siirtyy hänen huoneen lattialle nukkumaan patjalle, jotta Tahmatassu jatkaisi mahdollisimman pitkään uniaan.

7.00 Luumipapan aamuavustaja tulee töihin ja Luumipappa nousee ylös.

8.00 Luumimamman avustaja tulee töihin.

8.15 Tahmatassa herää ja höpötyksellä herättää äidin. Riisutaan yöpuku ja mamma kutsuu avustajan nostamaan Tahmatassun sängystä suoraan vessaan potalle. Pottaillaan ja luetaan kirjaa. Tahmatassu nousee ylös pissittyään ja avustaja rientää nostamaan hänet lavuaariin istumaan. Pesen korvantaustat, silmät, kädet ja hampaat. Aamun puhtoinen Sävel on valmis pukeutumaan. Avustaja kantaa hänet hoitpöydälle ja äiti könkkää perässä. Kuivaan ja puen pienelle vaipan ja vaatteet. Iso hali ja samalla turvallinen laskeutuminen lattialle.

Kello onkin jo yhdeksän ja on aamupuuron aika. Sävel konttaa jo keittiöön määrätietoisesti etsimään lusikkaa. Äiti laittaa hoitopöydän tavarat paikalleen ja tulee perässä. Jäääkaapissa on valmiiksi keitetty puuro. Annostelen lautaselle sopivasti ja avustaja nostaa Sävelen syöttötuoliin. 40 sekuntia mikrossa on nälkäiselle Tahmatassulle ikuisuus.

9.30 Tahmatassun aamutoimet hoidettu ja äiti pääsee hammaspesulle ja pukeutumaan. Isi on päässyt tuoliin ja Sävel on hänen kimpussa.

9.45. Isi lähtee töihin. Sävel ja äiti valmistautuvat Avoimeen päiväkotiin lähtöön. Avustaja pukee ulkovaatteet Sävelelle ja äiti taiteilee omien ulkovaatteiden kanssa.

10.15 Avoimen päiväkodin lauluhetki alkaa. Sävel tutkii leluja ja tutustuu ikäisiinsä laulajiin. Sävel haluaa keinua ja avustaja auttaa hänet keinuun toisen tytön kanssa.

11.00 Siirrymme kotiin lounaalle. Lounaaksi pakkasesta itsetehtyjä lihapullia ja jääkaapista perunaa ja porkkanaa. Lisukkeena on miniluumutomaatteja. Syönnin loppumetreillä alkaa ähinä ja avustaja rientää siirtämään Sävelen potalle.

Rutiinien ylläpito on tärkeää. Aamumme jatkuvat hyvin samanmuotoisina. Tosin nyt Sävel nousee jo seitsemältä. Nykyään hän osaa napakasti kävellä keittiöön. Pottailukaan ei tapahdu heti ruokailun jälkeen vaan siihen pitää ottaa oma leikkituokio virikkeeksi.

Kirja-arvostelu: Isipappablues

Luin taannoin Hippo Taatilan romaanin Isipappablues. Kerronta oli kevyttä ja nopea lukuista. Ajatukset, jotka heräsivät tekstistä, ottivat aikansa sulaa. Täten haluan avautua niistä myös täällä. 

Kevättalvella tätä lueskelin, kun aurinko tuntui kaukaiselta. Talven masennut meinasi ottaa otetta. Taatila kuvaa hyvin vauvaperheen arkea. Meillä vauvavaihe oli paljon helpompi kuin kirjan pariskunnalla. Isä tuli mielellään töistä kotiin ja illat olivat leppoisia. Tämä toinen vuosi on tuntunut vähän masentavalta välillä, kun enää vierailijoita ei ole niin paljon. Samastuin pitkälti päähenkilöisän fiiliksiin talvella, kun hän jäi vauvan kanssa hoitovapaalle. 

Päähenkilö isä oli kummastus muskarissa hoitovapaalla olevien äitien keskellä. Olen toki äiti, mutta monesti ehkä hieman kummajainen pyörätuolin ja avustajan kanssa. Vieressämme on kaupungin avoin päiväkoti, jossa pyrimme käymään viikottain ainakin musiikkituokiossa Sävelen kanssa. Itselle se tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja tyttö tapaa muita ikätovereita. Yhdestäkään äidistä sen sijaan en ole saanut oikein ystävää tai ulkoiluseuraa. Tätä ihmettelin, kunnes kaverini (joka tuurasi avustajaa musiikkihetkenä) huomautti, kuinka huuteluni "Hyvä sävel!" kipaleiden jälkeen, saattaa kuulostaa keharilta, jos ei tiedä tytön nimeä. 

Olen pääsyt pari viime kuukautta säännöllisesti omaan touhuuni vähintään kerran viikossa ja Sampo on ollut täysin Sävelestä vastuussa. Se palautti valon mieleeni. Oli mukava tulla kotiin ja viettää aikaa perheen kanssa leikkien. Luonnonvalon lisääntyminen ja lämpimät ulkoiluretket ovat omana valonaan. 

Olen saanut koko raskauden ja äitiyden ajan jatkaa harrastusten parissa. Se on pitänyt minut järjissä ja kiinni ystävissä. Avoin päiväkoti arjen piristeenä on toiminut. En välitä, jos joku pitää minua tai poppootamme outona. Tärkeää arjessa on, että vanhemmat jakavat vastuuta lapsen hoidossa erillään ja yhdessä puuhastellen. Nämä ovat Luumimamman vinkit, mutta löytyvät myös kirjan rivien välistä vähintään.