Avasin tuonne esittelyihin Luumipapan ja itseni taustoja. Sieltä näkee lehtijutusta, joka on tehty syksyllä 2013, kuinka pitkä tiemme perheeksi oli. PITKÄ. Aikamme Luumiperheenä alkoi tammikuussa, kun Sävel syntyi. Siihen asti olimme nuori pariskunta, jotka hieman alkoivat paisumaan kuin muumit konsanaan. Nyt Luumiperheen pyörityksessä ja Sävelen säännöllisen ruokailun viitoittamina olemme palanneet omiin mittoihin. Luumipapan isyyskilotkin on saatu aisoihin.
Sävel syntyi sovitulla sektiolla. Vielä edellisenä päivänä synnytyksestä toivoin, että voisin pitää ikuisesti muumimahan tai päästää hänet ulos teini-iässä. Pelkäsin vauva-arkea kamalasti. Olen todella kömpelö ja hidas. Koko ajan olen asennoitunut, että ensimmäiset kolme vuotta ovat haasteellisimpia. Tämä on ollut helpompaa kuin kuvittelin. Vammani kanssa kaikki arkiaskareet ovat hitaahkoja ja minun täytyy oppia omat tapani tehdä niitä. Tarpeeksi toistaessa ne alkavat sujua. Esimerkiksi minulla meni lähemmäs kymmenen vuotta oppia omien sukkien pukeminen. Nyt se onnistuu, mutta edellyttää tarpeeksi tukevaa ja matalaa istumapaikkaa. Samoin vauvan vaippojen vaihto oli aluksi äärimmäisen hidasta. Onneksi vauva oli pieni ja paikallaan aluksi. Olen nyt vaihtanut lähes 1000 vaippaa ja olen harjaantunut. Yksi ilta Luumipappa ihmetteli kun meillä meni vain muutama huiskaus vaipan laittoon. Paljon kätevämmin kuin Luumipapalla ja hänen avustajallaan olisi mennyt. Harjoitus tekee mestarin.
Kotona pyrin tekemään kaikki hoidolliset asiat itse. Toki mummien ja kummien annetaan välillä harjoitella. Tai jos lähtöön on 5 minuuttia ja Sävel vääntää kakat, on pakko antaa avustajan osallistua pukemiseen. Tai jos Sävel kakkaa viidettä kertaa päivässä ja alan väsähtää kamppailuun, olen toivonut, että Luumipappa hoksaisi ja hoitaisi homman avustajansa kanssa. Näitä tapahtuu äärimmäisen harvoin. Tänään Luumipappa lähti jo tuumasta toimeen, mutta kun kävin katsomassa avutonta miesten touhua, päätin viettää laatuaikaa hoitopöydän ääressä lisää.
Minulla onkin maailman paras hoitopöytä. Se on entinen ATK-taso, joka on säädetty juuri minulle täydelliselle korkeudelle. Lisäksi Sävelen opittua kääntymään, siihen rakennettiin paksut pahvireunat, joita kelpaa välillä vaikka jyrsiä. Saa nähdä kuinka kauan pöytä toimii, kun Sävel on nyt alkanut nousta tasolla polvilleen.
Älykäs tyttö kuitenkin selvästi tietää, kuinka äidin kanssa homma hoituu. Tarvitaan vain erilaisia purkkeja ja purnukoita, niin tyttö viihtyy selällään vaipan, bodyn kiinnityksen ja housujen ajan. Tosin välillä voi nousta ja höpsötellään. Luumimamma saa haleja, kun estelen tyttöä lähtemästä. Se on oikeastaan jo laatuaikaa, kun tyttö ei muuten enää niin sylivauva ole.
Hirmuisella vauhdilla tämä ensimmäinen vuosi on mennyt. Enää kaksi oletettua haasteellista vuotta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti