Taikatalviaika

Kellojen siirto kesäajasta talviaikaan on pienten lasten vanhempien painajainen. Kuka olisi tarpeeksi rohkea ja sellaisen vallan kahvassa, että tämä painajainen loppuisi tämän syksyn jetlagiin? 

Luumimamma ja -pappa pääsivät tällä erää helpolla. Enkä muista edellistenkään aiheuttaneen meillä väsymystä. Tämä kannanotto on tuhansien muiden perheiden puolesta. 

Luumiperheen vinkki, joka ei varmsti toimi  kaikille: siirtäkää jo edellisenä iltana kellot tulevaan aikaan. Tahmatassu laitettiin normaalisti vanhaa aikaa noudattaen petiin. Mutta me vanhemmat orientoiduimme uuteen aikaan. Kun yöllä heräili, tiesi heti mitä kello on heräämättä kunnolla toimittamaan vaikeita päässälaskuja. Vältyimme aivojen aktivoinnilta ja pähkäilyiltä mitä kello on ja monelta pitäisi herätä tai paljon on jo saanut nukkua. Näin me nukuimme rauhaisammin ja Tahmatassu aisti yönrauhan. Hän nukkui jopa tunnin pidempään kuin normaalisti ja me hyppäsimme suoraan oikeaan rytmiin. Nahkavekkari siirtyi yhtä automaattisesti kuin kännykät. 

Itse yleensä stressaan ceparisti kellojen siirtoa ja ala-asteella menetin aina yöuneni stressin vuoksi. Nyt yö meni osaltani rauhaisasti. 

Olen myös huomannut, että lapsi selvästi aistii yön tunnelmat, vaikka nukkuukin seinän takana omassa huoneessa ja sängyssä. Jos herään aamuyöstä miettimään, että koskakohan Tahmatassu herää, hän herää jo vain tästä ajatuksesta ja on valmis siirrettäväksi viereemme.

Aiemmin heräilyä oli niin paljon, että siirryin Tahmatassun lattialle patjalle nukkumaan. Tästä tottumuksesta herään siis edelleen välillä miettimään. Nyt Tahmatassun heräily on siirtynyt hyvin pitkälti aamun tunteihin, että teimme säännön, että viiden jälkeen hän saa tulla väliimme nukkumaan. Tosin nykyään Luumipappa aina heltyy, vaikkei kello viiteen entäisikään. On niin mukava herätä pienen iloiseen höpötykseen yhdessä vierekkäin. Lähes harmillisia on ne aamut, kun Tahmatassu nukkuu lähes kahdeksaan omassa sängyssä ja arkena Luumipapan on jo täynyt nousta ylös.