Luumimamma met the Moomins

I visited Helsinki Art Museum today. Every month’s last Friday for free. 

Small but very astonishing show of Tove Jansson. The creator of the Moomins. 

Luumimmamma recommends!

Vammaiskortin QR-koodin tiedot

Tilasin juuri vammaiskortin. Siihen saa tehdä toiselle puoelle QR-koodin linkistä, jossa kerrotaan tärkeimmät asiat minusta. Tämä blogijulkaisu on linkkini :)

Tärkeimmät asiat, jotka minusta haluan kertoa ovat:

• Minulla on liikkumista rajoittava synnynäinen CP-vamma, diplegia spastica
• Vamma aiheuttaa jäykkyyttä ja hallitsemattomuutta lihaksiini
• Joskus jännittäessä vamma vaikeuttaa puhettani, koska äänihuuleni jännittyvät myös tahtomattani
• Älyyn ja ajatteluun vamma ei vaikuta 
• Kuljen pääosin sähköpyörätuolilla
• Avustaja auttaa minua päivittäin tarvitsemissani asioissa
• Minulla on aviomies ja meillä on vuonna 2014 syntynyt tytär
• Käyn töissä
• Minulla ei ole kehitysvammaa eikä muita CP-vammaan mahdollisesti kuuluvia liitännäisvammoja
• Hoitotahtoni on, että elvytetään viimeiseen asti. Mikäli olen täysin aivokuollut, saa minun hoidon lopettaa. Silmien liike kuitenkin riittää täysipainoiseen elämään. Elimeni saa luovuttaa hyötykäyttöön, jos kelpaa.

DIY almost

Kolme yötä jouluun on... ja aika vihdoin kalenteripostauksen. 

Tein melkein itse joulun yllätyskalenterin. Eli ostin pussit, tarrat ja pyykkipojat valmiina pakettina. Suurin homma oli miettiä täytteet. Tältä se näytti koko komeudessa:

Olin ostanut käytettynä Hello Kitty minihahmoja kasan. Niitä riitti lähes kaikkiin pussukoihin. Lisäksi löytyi vaihtelua tuomaan tarroja ja karkkipäivänä tikkari. 

Yhtenä päivänä kuin taikaiskusta tonttu oli jättänyt ohjeet uuden pulkan luokse. Meedio oli ennustanut täydellisesti enssilumen laskeutumispäivän. 

Ja tärkein oli lappu, jossa äiti kertoi rakkaudestaan ja odotetusta kotiinpaluusta yllätyksen kera. Luumimamma sai ennakkojoululahjaksi passituksen Göteborgiin omalle lomalle ja Mariah Careyn joulukonserttiin. Tässä kuvat upeista leideistä Göteborgissa:

Koska en ole kätevin emäntä, kiinnitimme narut seinään mustalla jeesusteipillä. Ei kovin koristeellinen enää jouluaaton lähestyessä 😁

Hyvää joulua kaikille lukijoille!

Syksyn Sävel vol. 5

Blogi taitaa käynnistää nyt viidettä vuotta, koska on viidennen Syksyn Sävel -kuvan julkaisu. Kyllä sen huomaa myös kuvatussa neidissä, että vauvavuodet ovat ohi - ihanaa! 

Sisustusta

Mainitsin viime kesällä sisustamisesta. Sävel valitsi teemaksi Hello Kittyn. Vaihtoehtoina taisi loppusuoralla olla Frozen, muumit ja tämä kisu. 

Verhot ja päiväpeiton äitini ompeli. Kaiken muun olen ostanut käytettynä Tori.fi:tä kärkkyen. 

Opetellaan kävelemään

Tuntuu kuin Tahmatassu opettelisi uudelleen kävelemään. Hän oppi normaalisti kävelemään 1 v 4 kk ikäisenä. Häntä ei opetettu, talutettu tai muuten tuettu. Meillä ei ollut kiire saada kaikkialle ehtivää taaperoa. Luonto kutsui ja vauva vaihtui menijäksi itsestään. 

Oli vaikea vaihe, kun vaunut eivät jaksaneet kiinnostaa ja tahti taaperon kanssa oli matelua.    Helpottaakseni elämää tarjosin sylikyytiä. Oli vaikeuksia, kun sylistä pääsi karkuun. Otettiin turvavyö käyttöön. 

Sain myydä vaunut, kun ei niissä nukuttu enää päiväunia. Pääsimme helposti huristellen mihin vaan. 

Sitten päästiinkin tämän päivän isoon ongelmaan: neljävuotiaani ei liiku ulkona millään kelillä mihinkään. Kotiovelta pitää päästä viereiseen puistoon kyydissä. Mikään ei motivoinut itsenäiseen menoon. Menopeliksi oli vaihtoehtoja: polkupyörä, potkupyörä ja potkulauta. Mikään ei mennyt yhtä kovaa kuin äidin kyydissä oli totuttu. Välillä puistolle saatettiin potkutella tai pyöräillä, mutta kotiin piti jonkun vastoinkäymisen varjolla päästä kuljetettuna. Talvella kaikkialle piti mennä pulkan kyydissä vedettynä. 

Nyt hänelle voi kuitenkin jutella ja ilmaisin suoraan huoleni, että hänen jalkansa heikkenevät. Se oli vielä liioittelua, koska voimaa löytyy ja puistossa hän jaksaa juoksennella vaikka tunnin. Mutta tällä menolla varmasti pian todellisuutta. 

 

Olemme puhuneet paljon, kuinka melkein mitä vaan taitoa voi harjoitella ja oppia. Keväällä käytössämme oli taitotaulu, jonka avulla opeteltiin nukahtamista. Siitä sai lopulta palkinnon. Nyt hän kysyi, mistä voisi saada palkinnon. Päätimme, että kävelystä päiväkotiin ja takaisin. Lipesimme ostamaan palkinnon (tarrakirja) etukäteen ja ajattelin olevani taas paska mutsi. Yllätyksekseni taidon harjoittelu jatkui. Keskustelun ja ”tarrakirjan roskiin menemisellä” -uhkailulla kävely on jatkunut. 

Tahmatassu on fiksu.  Usein aamuisin hän valitsee pyörän kulkupeliksi, koska sitä tämä mamma työntää isossa ylämäessä. Nyt se saa kelvata, koska ainakin samassa tulee treenattua polkemisen motoriikkaa. 

Toivoa on, että lapsemme oppii liikkumisen riemun, vaikka vanhempansa ovatkin laiskoja 😁

Kuka ottaa vastuun?

Kun Sävel oli syntymässä ja hain lisätunteja henkilökohtaiseen apuun, kysyi sossun täti: ”Kuka ottaa vastuun, kun lapsi kiipeää kirjahyllyyn?”

Me vanhemmat otamme vastuun. Ei ole avustajan vastuulla kieltää, komentaa tai vahtia lapsemme toimia. Olen kyllä tarvinnut apua taaperon nostamisessa pois pöydältä ja katsomaan mitä tapahtuu, kun on liian hiljaista. 

Olen sallinut turvallisesti kirjahyllyyn kiipeämisen, koska tiedän näiden kestävän ja pysyvän pystyssä:

Nyt sisustan ensimmäistä kertaa ajtuksella hänen huonetta. Vaarallisen hyllyn tilalle tulee turvallisia matalia hyllköitä. 

Olen ottanut vastuun, kun vieressä ollessani keittiön lipasto kaatui lapsen päälle. Hän halusi avata kaikki laatikot kerralla. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. 

Olen ottanut vastuun, kun hän kaatui metsässä 10 metrin päässä näköetäisyydelläni kiveen. Lähdimme turistimatkalle Karolinskan päivystykseen Tukholmassa. 

Olen vastuuntuntoisena vanhempana ottanut tapaturmavakuutuksen. Mitä muuta vastuunottaminen on?

• Huolta
• Huolettomuutta (=osata olla liian huolehtivainen)
• Rajojen asettamista
• Perustelemista (kun ei fyysisesti pysty hakemaan pois vaaranpaikoista)
• Huolehtimista 
• VANHEMMUUTTA