DIY almost

Kolme yötä jouluun on... ja aika vihdoin kalenteripostauksen. 

Tein melkein itse joulun yllätyskalenterin. Eli ostin pussit, tarrat ja pyykkipojat valmiina pakettina. Suurin homma oli miettiä täytteet. Tältä se näytti koko komeudessa:

Olin ostanut käytettynä Hello Kitty minihahmoja kasan. Niitä riitti lähes kaikkiin pussukoihin. Lisäksi löytyi vaihtelua tuomaan tarroja ja karkkipäivänä tikkari. 

Yhtenä päivänä kuin taikaiskusta tonttu oli jättänyt ohjeet uuden pulkan luokse. Meedio oli ennustanut täydellisesti enssilumen laskeutumispäivän. 

Ja tärkein oli lappu, jossa äiti kertoi rakkaudestaan ja odotetusta kotiinpaluusta yllätyksen kera. Luumimamma sai ennakkojoululahjaksi passituksen Göteborgiin omalle lomalle ja Mariah Careyn joulukonserttiin. Tässä kuvat upeista leideistä Göteborgissa:

Koska en ole kätevin emäntä, kiinnitimme narut seinään mustalla jeesusteipillä. Ei kovin koristeellinen enää jouluaaton lähestyessä 😁

Hyvää joulua kaikille lukijoille!

Syksyn Sävel vol. 5

Blogi taitaa käynnistää nyt viidettä vuotta, koska on viidennen Syksyn Sävel -kuvan julkaisu. Kyllä sen huomaa myös kuvatussa neidissä, että vauvavuodet ovat ohi - ihanaa! 

Sisustusta

Mainitsin viime kesällä sisustamisesta. Sävel valitsi teemaksi Hello Kittyn. Vaihtoehtoina taisi loppusuoralla olla Frozen, muumit ja tämä kisu. 

Verhot ja päiväpeiton äitini ompeli. Kaiken muun olen ostanut käytettynä Tori.fi:tä kärkkyen. 

Opetellaan kävelemään

Tuntuu kuin Tahmatassu opettelisi uudelleen kävelemään. Hän oppi normaalisti kävelemään 1 v 4 kk ikäisenä. Häntä ei opetettu, talutettu tai muuten tuettu. Meillä ei ollut kiire saada kaikkialle ehtivää taaperoa. Luonto kutsui ja vauva vaihtui menijäksi itsestään. 

Oli vaikea vaihe, kun vaunut eivät jaksaneet kiinnostaa ja tahti taaperon kanssa oli matelua.    Helpottaakseni elämää tarjosin sylikyytiä. Oli vaikeuksia, kun sylistä pääsi karkuun. Otettiin turvavyö käyttöön. 

Sain myydä vaunut, kun ei niissä nukuttu enää päiväunia. Pääsimme helposti huristellen mihin vaan. 

Sitten päästiinkin tämän päivän isoon ongelmaan: neljävuotiaani ei liiku ulkona millään kelillä mihinkään. Kotiovelta pitää päästä viereiseen puistoon kyydissä. Mikään ei motivoinut itsenäiseen menoon. Menopeliksi oli vaihtoehtoja: polkupyörä, potkupyörä ja potkulauta. Mikään ei mennyt yhtä kovaa kuin äidin kyydissä oli totuttu. Välillä puistolle saatettiin potkutella tai pyöräillä, mutta kotiin piti jonkun vastoinkäymisen varjolla päästä kuljetettuna. Talvella kaikkialle piti mennä pulkan kyydissä vedettynä. 

Nyt hänelle voi kuitenkin jutella ja ilmaisin suoraan huoleni, että hänen jalkansa heikkenevät. Se oli vielä liioittelua, koska voimaa löytyy ja puistossa hän jaksaa juoksennella vaikka tunnin. Mutta tällä menolla varmasti pian todellisuutta. 

 

Olemme puhuneet paljon, kuinka melkein mitä vaan taitoa voi harjoitella ja oppia. Keväällä käytössämme oli taitotaulu, jonka avulla opeteltiin nukahtamista. Siitä sai lopulta palkinnon. Nyt hän kysyi, mistä voisi saada palkinnon. Päätimme, että kävelystä päiväkotiin ja takaisin. Lipesimme ostamaan palkinnon (tarrakirja) etukäteen ja ajattelin olevani taas paska mutsi. Yllätyksekseni taidon harjoittelu jatkui. Keskustelun ja ”tarrakirjan roskiin menemisellä” -uhkailulla kävely on jatkunut. 

Tahmatassu on fiksu.  Usein aamuisin hän valitsee pyörän kulkupeliksi, koska sitä tämä mamma työntää isossa ylämäessä. Nyt se saa kelvata, koska ainakin samassa tulee treenattua polkemisen motoriikkaa. 

Toivoa on, että lapsemme oppii liikkumisen riemun, vaikka vanhempansa ovatkin laiskoja 😁

Kuka ottaa vastuun?

Kun Sävel oli syntymässä ja hain lisätunteja henkilökohtaiseen apuun, kysyi sossun täti: ”Kuka ottaa vastuun, kun lapsi kiipeää kirjahyllyyn?”

Me vanhemmat otamme vastuun. Ei ole avustajan vastuulla kieltää, komentaa tai vahtia lapsemme toimia. Olen kyllä tarvinnut apua taaperon nostamisessa pois pöydältä ja katsomaan mitä tapahtuu, kun on liian hiljaista. 

Olen sallinut turvallisesti kirjahyllyyn kiipeämisen, koska tiedän näiden kestävän ja pysyvän pystyssä:

Nyt sisustan ensimmäistä kertaa ajtuksella hänen huonetta. Vaarallisen hyllyn tilalle tulee turvallisia matalia hyllköitä. 

Olen ottanut vastuun, kun vieressä ollessani keittiön lipasto kaatui lapsen päälle. Hän halusi avata kaikki laatikot kerralla. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. 

Olen ottanut vastuun, kun hän kaatui metsässä 10 metrin päässä näköetäisyydelläni kiveen. Lähdimme turistimatkalle Karolinskan päivystykseen Tukholmassa. 

Olen vastuuntuntoisena vanhempana ottanut tapaturmavakuutuksen. Mitä muuta vastuunottaminen on?

• Huolta
• Huolettomuutta (=osata olla liian huolehtivainen)
• Rajojen asettamista
• Perustelemista (kun ei fyysisesti pysty hakemaan pois vaaranpaikoista)
• Huolehtimista 
• VANHEMMUUTTA

Kun on tarpeeksi valvonut öitä

.. ja miettinyt mistä miehelle töitä...  vol. 2

Tämä vammaisten työllistäminen on sydämeni asia, koska se riipaisee niin läheltä. Vuoden ajan olen kannustanut, potkinut, yrittänyt uskoa ja luoda uskoa.... Työttömyys ei ole helppoa. Rahallisesti se vetää tiukille. Pahempaa on se tunne, ettei ole hyödyksi. Kaikkein pahinta taisi olla hakemuksien ja haastatteluiden myötä tullut kelpaamattomuuden tunne, kun sanotaan, etten nyt otakaan sinua haastatteluun, koska puheestasi ei saa selvää... Tämä oli syrjivää käytöstä työnantajalta, josta ei kuitenkaan kukaan rankaise tai some raivostu.

Kävin puhumassa Syrjimätön kesäduuni -kampanjassa aiheesta. Toivoisin, että sellaista vaikutustyötä pääsisi tekemään kaikille Suomen työnantajille eikä vain jo valmiiksi valveutuneille. 

Nettiartikkeli vapaaehtoisesta vaikuttammistyöstäni: 

http://kesaduuni.org/syrjimaton-rekrytointi-on-inhimillista-ja-avointa/ 

Viime viikolla vihdoin tärppäsi ja olemme niin onnellisia. Hyviä työnantajia on. Suvaistsevaisia ihmisiä elää. Löytyi työnantaja, joka ei etsinyt pikajuoksijaa vaan asiansa osaajaa. Luumipapasta tuli media-assistentti. Mieli on yhtä kirkas kuin kevään aurinko. Kumpi loistaa iloisemmin? Koeajan jälkeen pidämme sellaiset kesäfiestat, että heinäkuun aurinkokin tuntuu varjolta hehkussamme :) 

Luumimamma ja taikatalvi

Ensimmäistä kertaa vuosiin olen nauttinut talvesta ja keväthangista!

On ollut mahtavaa mennä ulos Tahmatassun kanssa. Hän on saanut upottaa tassujaan paksuihin lumikinoksiin. Olen saanut iloita suurten lumikasojen valloituksista. Yrittänyt auttaa lumiukkojen rakentelussa - tässä tosin olemme kahdestaan vielä voimattomia isojen pallojen siirron suhteen. Onneksi on avuliaita ihmisiä ympärillämme.

Vetänyt pulkkaa KOVEMPAA! Niin kovaa, että Humans of Myyr York otti meistä kuvan. Matkalla luistelemaan.

Löytänyt pari kelvollista pulkkamäkeä ja sieltä myös kavereita laskemiseen. Ja päässyt opettamaan luistelua. Sähkäri, eno, serkut, avustaja ja muut avuliaat ihmiset ovat olleet osa tarlven riemua.

Vastavalossa vielä taitoa:

Syksyn Sävel vol. 4

Näin talven keskelle syksyinen kuva. Tämä on syksyisin kuvattua Syksyn Sävel sarjaa. Vaihdoin syksyllä puhelinta ja siihen ei saanutkaan enää bloggeria. Bloggaaminen jäi. Nyt vaivauduin koneella päivittelemään: voi voi voi, kun ei kännyllä voi :D