Lapsiperheissä sairastetaan paljon. Tänä keväänä tämä totuus tuli Luumitaloon. Viime vuonna vielä ajattelimme, että jos Sävel ei mene päivähoitoon, vältymme edes joltain taudeilta. Nyt emme ole enää niin varmoja tämän teorian pitävyydestä.
Maagisen vuoden ylitykseen jälkeen tuli räkätauti ja sitä seurannut pitkä yskä. Kun yskä alkoi vihdoin laantua tuli kuume ja uusi yskä/räkätauti. Tämän taudin Sampo kehitti itselleen keuhkokuumeeksi. Tällöin olisin halunnut blogittaa, että kuinkas nyt käykään. En ehtinyt/jaksanut arjen pyöritykseltä ja itsekin taisin olla hieman flunssainen. Spekulaatiot ja kauhuskenaariot mielessäni alkoivat. Olen puolet vuorokaudesta riippuvainen Samposta ja hänen avustajista, kun en saa nosteltua Säveltä. Keuhkokuume tarkoittaa yleensä pitkää sairaalareissua. Tämä onneksi saatiin taltutettua kotona vahvoilla antibiooteilla. Jos Sampo olisi lähtenyt sairaalaan, minne olisimme menneet? Mielessä kävi jo turvatalo, koska isovanhemmat olivat reissuilla ja omat avustajatunnit eivät riitä 24h.
Kaikki selvisivät hengissä ja pääsimme Viroon viikonloppureissulle. Laivamatkalla Sävel pääsi ekaa kertaa pallomereen ja onki itselleen ilmeisesti vatsataudin. Maanantai-iltana pieni tahmatassuni oksensi ensimmäistä kertaa elämässään. Loppuviikosta jo tuulettelin, ettei tauti tarttunut meihin vanhempiin. Pitkäperjantaina kärvistysnäytelmä alkoi. Olin sopinut lähteväni Ämmilään pääsiäisenä Sävelen kanssa. Jouduin soittamaan lauantaiaamuna, että jos meitä tultaisiin hakemaan mahollisimman pian, koska en päässyt sängystä ylös. Lähdimme evakkoon, mutta Sampo alkoi voimaan pahoin vielä samana iltana. Hän ei kuitenkaan (jokseenkin onneksi) pystynyt oksentamaan. Tämä oli hänen hengitykselleen paras. Ruokahaluton perhe tokeni muutaman päivän paaston jälkeen.
Viikko ehdittiin olla täysin terveenä, kun Sävelellä on taas nuha ja hieman kuumetta. Tällaista tämä lapsiperheen elämä siis tauteineen on. No jos kevät kohta koittaisi ja aurinko paahtaisi pöpöt pois... :)
